Backpackers
Guide to Lapland eli budjettimatkailua Lapissa
Mikäli
et halua heti lukea koko tarinaa, hyppää loppuun: Siellä on
tippejä matkaa varten. Linkit käymiimme paikkoihin ja kiinnostaviin kohteisiin on upotettu tarinaan.
Tarkoituksenamme
oli siis toteuttaa 6 vuotta suunnittelemamme häämatka ja koska
kumpaakaan ei ulkomaan turistirysät kiinnosta, päätimme ottaa
suunnaksi pohjoisen. Tämä on parin lähes ekakertalaisen (molemmat
käyneet Lapissa viimeksi lapsina) kertomus huikeasta viikosta
Lapissa. Ehkä ensimmäinen, muttei varmasti viimeinen matka Lappiin.
20.9.2015
Akaa-Länkipohja
Aamu
valkeni aurinkoisena eikä matkakuume antanut myöden noudattaa
alkuperäistä aikataulua lähteä liikkeelle vasta iltapäivällä
vaan starttasimme auton yhdeksän aikaan aamulla. Ensin Toijalan
ABC-asemalle tankkaamaan kulkupeli lähtökuntoon ja sitten nokka
kohti Länkipohjaa.
 |
| Lähdön hetki Toijalan ABC:lla |
Ensimmäisen
päivän etappi oli reilut 100 km, joten ajelimme rauhassa pikkuteitä
pitkin Valkeakosken kautta Kangasalle ja sieltä
Eräjärvi-Sahalahti-Kuhmalahti-Västilä reittiä Länkipohjaan.
Anopin ruokapatojen äärestä maltoimme poistua sen verran, että
pyörähdimme katsomassa Länkipohjan taistelun muistomerkkiä.
Saunan
kautta petiin, ja aamulla alkaisi todellinen matka.
21.9.2015
Länkipohja-Kuopio-Kajaani-Ranua
Lähdimme
Länkipohjasta seitsemän aikaan aamulla kohti pohjoista sumuisessa
säässä.
Tarkoitus
oli ajaa Jyväskylästä Kuopion kautta Kajaaniin ja siitä
Puolangalle ja yhä ylöspäin Ranualle asti, jossa olisimme
seuraavan yön. Matkaa noin 670 km eikä onneksi kiire. Pysähdyimme
ensimmäisen kerran Hankasalmella Jari-Pekan Nesteelle, jossa oli
todella hyvä buffet-aamiainen, hintaa huokeat 7,90 euroa ja
valikoimaa runsaasti. Leipää, leikkeleitä ja vihanneksia, jotka
olivat myös todella tuoreita sekä lämpötiskissä pekonia,
prinssinakkeja, munakokkelia ja perinteistä puuroa. Lautanen
kukkuroilleen, kyllä tällä jaksaisi taas jokusen sata kilometriä
eteenpäin.
Sumu
alkoi pikkuhiljaa hälvetä vähän ennen Kuopiota ja kun pysähdyimme
ostamaan matkaeväitä ABC Marjahakasta Iisalmella, paistoikin jo
aurinko lähes pilvettömältä taivaalta. Enää pikkupyrähdys
eteenpäin ja olimme ensimmäisellä nähtävyydellämme, Kajaanin
linnanraunioilla. Valitettavasti talo, jonka pihassa olisi ollut
lähin pysäköintipaikka, oli remontissa ja niinpä ajoimme sillan
yli emmekä käyneet varsinaisesti raunioilla lainkaan vaan kuvasimme
vain niitä sillalta.
Ja
taas takaisin autoon ja navigaattoriin Hepokönkään koordinaatit
Puolangalla.
Ajoimme
Paltamon kautta, jossa poikkesimme ostamassa illaksi saunajuomat ja
aurinkoisessa säässä aukesikin aika mieletön näköala
parkkipaikalta Oulujärven selälle.
Tie
pieneni, mutta oltiin edelleen mukamas valtatiellä kohti Puolankaa.
Maiseman muutoksen alkoi jo tosissaan havaita, koti oli jo aika
kaukana.
 |
| Maisemaa välillä Paltamo-Puolanka |
Puolangalla
sijaitsee Suomen korkein vapaana virtaava vesiputous, 24 metriä
korkea Hepoköngäs, jonne oli päätieltä matkaa kymmenisen
kilometriä ja kävelyä parkkipaikalta vajaat kilometri. Mutta oli
se sen arvoista. Me tosin päädyimme yläjuoksun puolelle, josta
lähti parin kilometrin luontopolku, jota olisi päässyt myös
putouksen alapuolelle, mutta koska meille paikka oli vain
välipysähdys, emme lähteneet sitä kiertämään. Hienoa kuvaa ja
videota silti saimme.
Enää
vajaat parisataa kilometriä ja olisimme seuraavassa yöpaikassamme,
Ranualla.
Majoituimme
Lomakylä Gulo Guloon aivan Ranuan eläinpuiston viereen ja täytyy
sanoa, että tämä paikka ei kyllä saa varauksetonta
hyväksyntäämme. Lomakylä on valmistunut 2012 jouluksi ja käsittää
kymmenen paritaloa eli 20 huoneistoa, joihin kuhunkin majoittuu
mukavasti 6 henkeä. Asunto on hieno, joskin kovin viileä. Hienot
laattalattiat menettävät viehätyksensä, jos villasukatkaan eivät
meinaa riittää varpaiden lämpimänä pysymiseen. Asunnoissa on
takka, mutta emme viitsineet sitä alkaa lämmittämään, kyllä 140
euroa / yö hinnalla pitäisi mökin lämmetä ilman tulisijaakin.
Sauna oli tilava, mutta suihku auttamatta ahdas aikuiselle eli ehkä
pientä suunnitteluvirhettä oli havaittavissa, koska samassa tilassa
oli WC ja pytylle oli kyllä ruhtinaallisesti tilaa.
Eniten
miinusta saa kuitenkin eläinpuiston ravintola, Polar Bear
Restaurant, jonne aioimme mennä syömään majoituttuamme. Ravintola
oli avoinne klo 20 asti ja menimme sinne noin klo 18 aikaan.
Eläinpuisto oli toki jo sulkeutunut tuntia aiemmin eli emme
odottaneetkaan paikan olevan kovin täynnä, mutta jotain kertoi jo
se, että siellä ei ollut yhtään asiakasta saapuessamme. Tiskin
takana oli tarjoilija, joka ilmeisimmin puhui henkilökohtaista
puhelua kännykkäänsä ja meidät nähtyään poistui
takahuoneeseen. Odottelin jonkinlaista kontaktia henkilökunnalta sen
aikaa, kun siippa kävi pesemässä kätensä WC:ssä, mutta
tarjoilija jatkoi puheluaan suureen ääneen takahuoneessa vielä
mieheni palattua, joten päätimme mennä hakemaan ruokamme jostain
muualta.
Osoittautuikin
sitten astetta vaikeammaksi löytää kesäsesongin lopulla
ruokapaikkaa Ranualta, mutta onneksi huomasimme paikallisella
Shellillä Varras Kebabin ja haimme sieltä todella maistuvat
hampurilaisateriat, ei toki ihan sitä gourmet-tasoa, mitä olimme
odottaneet pitkä ajomatkan, mutta nälän vei mennessään.
22.9.2015
Ranua-Rovaniemi-Äkäslompolo
Olimme
majoituksen yhteydessä myös maksaneet aamiaisen, jonne
suunnistimmekin heti sen alettua klo 8.00. Aamiainen oli runsas ja
maittava, mutta ehkä silti hieman ylihintainen, 13 euroa / hlö.
Ranuan
eläinpuistolle onkin sitten annettava todella suuri plussa hyvästä
palvelusta: Puisto aukeaa klo 10 ja jo illalla lomakylän
vastaanotosta meille mainittiin, että jos haluaa puistoon jo
aikaisemmin, kannattaa kysäistä vaikka ravintolan henkilökunnalta.
Koska olimme huomanneet henkilökunnan palvelualttiuden, päätimme
käydä katsomassa olisiko vaikka vastaanottoon tullut henkilökuntaa
vaikka sekin aukesi vasta klo 10 ja syötyämme oli kello vasta
suunnilleen puoli yhdeksän. Onneksemme vastaanotossa olikin jo
työntekijä paikalla, joka hoiti check-outtimme ja samalla soitti
eläinpuiston lipunmyyntiin, että meidät päästettäisiin sisään
etuajassa. Saimme siis täysin privaatin kierroksen ennen puiston
aukeamista.
Koko
kierros eläinpuistossa on noin 2,5 km ja reitti on kokonaan
päällystetty puukansilla, aivan kuin laiturilla kävelisi. Tihuutti
hieman, joten oli ihan kiva, ettei tarvinnut kurastaa itseään,
mutta varovainen sai olla, ettei liukastunut paikoin puista
pudonneiden lehtien vuoksi. Puisto oli juuri niin hieno, kuin
muistinkin edelliseltä vierailultani noin 25 vuoden takaa eikä
pääsylipun hinta ole mielestäni yhtään liikaa, varsinkin kun
S-etukortilla saa lipun hieman edullisemmin.
 |
| Nukkuva saukkopariskunta |
 |
| Jääkarhupariskunta |
 |
| Seurallinen nalle |
Nalle piti niin kummaa ääntä kivellä oleskellessaan, että piti oikein ottaa pätkä videota:
 |
| Ranuan porot |
Puiston
kiertämiseen meiltä meni noin puolitoista tuntia ja todellakin
kiersimme kaikki aitaukset. Se kyllä kannatti, sillä osa eläimistä
oli sateen vuoksi aika maastoutuneina pensaisiin ja esim. vuorisusien
kohdalla hätiköinti olisi aiheuttanut sen, ettemme olisi nähneet
niitä lainkaan: Vasta odoteltuamme muutaman minuutin, lauma uskalsi
näkösälle.
Ranualta
matkamme jatkui kohti Rovaniemeä, jossa ensimmäinen etappi oli
Arktikum. Matkalla huomasimme tien vieressä Lapin sodan
muistomerkin, jolle pysähdyimme hetkeksi. Mies otti kuvia
muistomerkistä, minä söin muutaman todella herkullisen mustikan
mättäiltä.
Rovaniemellä
satoi kaatamalla, joten oli mukava tietää, että seuraava
käyntikohde oli sisätiloissa. Arktikum-talo on erittäin
mielenkiintoinen kohde, jos on kiinnostunut pohjoisen luonnosta ja
elämästä napapiirin pohjoispuolella. Samoissa tiloissa on
Rovaniemen Yliopiston ylläpitämä Arktisen keskuksen Muuttuva
Arktis -perusnäyttely sekä vaihtuva näyttely ja Lapin
maakuntamuseon Pohjoisen keinot -perusnäyttely sekä vaihtuva
näyttely.
Kävimme
molemmissa perusnäyttelyissä, joista ainakin itselle kolahti eniten
juuri luonnosta kertova näyttely eniten. Vaihtuvina näyttelynä oli
ja on vielä jonkun aikaa tiedekeskuksen puolella arktisesta puusta
kertova näyttely sekä maakuntamuseon puolella saksalaisten ja
suomalaisten kohtaamisista kertova näyttely sota-aikana, joista
kumpikaan ei aivan osunut meidän mielenkiintoomme ja siksi jätimme
ne väliin.
Lipun
hinnat ovat todella kohtuulliset 12 euroa peruslippu ja työttömältä
8 euroa. Näyttelyiden lisäksi saimme elävän esimerkin
lappilaisesta luonteenlaadusta, kun meinasimme saada henkilökohtaisen
opastuskierroksen museoon samaan rahaan (juuri alkanut
koulutustilaisuus tosin vei meiltä sen mahdollisuuden). Museon
työntekijä myös osasi kertoa meille vinkkejä Äkäslompolon
ruokapaikoista, joten kaikinpuolin positiivinen museovierailu
Arktikumissa. Muutenkin tunsimme olevamme todella tervetulleita niin
Arktikumiin kuin yleensäkin Rovaniemelle. Ei siis ihme, että
Arktikum on saanut tänä vuonna Tripadvisorin Certificate of
Excellence'n ja on tämän vuoden Travelers' Choise samalla
sivustolla.
 |
| Arktikumin sisäänkäynti |
 |
| Ounasjokea ja vasemmalla Arktikum ulkoa |
Tässä
vaiheessa alkoi nälkä jo hiipiä ja päätimmekin suunnistaa
kehutulle Napapiirin Shellille syömään poronkäristykset.
Hinta-laatusuhde 10+, jonka huomasi kyllä siitäkin, että paikka
oli aivan täynnä ruokailijoita, kun saavuimme sinne parhaimpaan
lounasaikaan. Palvelu oli myös A-luokkaa, ystävällistä ja
tervetullut olo vaan jatkui. Ruoka-annoksen hintaan kuului
salaattibuffet ja leipä, vesi tai kotikalja ruokajuomaksi ja
jälkiruokakahvit ja hinta kohtuulliset 16,90 euroa / annos. Asemalla
on myös palvelutankkaus, josta ehdottomasti plussaa.
Vatsa
täynnä oli hyvä jatkaa matkaa kohti lopullista päämäärää
Äkäslompoloa. Navigaattori päätti ohjata meidät hieman kiertäen
Kittilän kautta, mutta saimmepa hyvän syyn poiketa Kittilän
K-kaupassa ostamassa illaksi vähän naposteltavaa ja juotavaa sekä
tuliaiset majapaikkamme hostelli-kissalle Nessulle. Reitillemme osui
niin lentokoneiden varalaskeutumiskenttä kuin Ylläsjärvi-Äkäslompolo
välillä Ylläksen maisematie, jolla allekirjoittaneelle meinasi
iskeä todellinen pakokauhu ratin takana. Jostain syystä keskipaha
korkeanpaikan kammoni meinasi ottaa vallan, kun tie kääntyi
ensimmäisen kerran alaspäin kiivettyään ensin muutaman kilometrin
tunturin kuvetta ylöspäin.
 |
| Kittilän lentokoneiden varalaskeutumisalue |
Majapaikkamme
seuraavaksi pariksi yöksi oli paljon kehuttu 7 Fells Hostel aivan
Äkäslompolon keskustan ulkopuolella. Hostelli on juuri valittu
hostelgeeks.com-sivustolla 5 tähden hostelliksi. Hostellin emäntä
on entinen reppureissaaja ja tunnelma sen mukaisesti todella rento ja
hintataso edullinen. Olimme varanneet studion, jossa oli oma WC ja
suihku sekä huoneen nurkassa pieni keittiö: mikro, kaksi
keittolevyä, pesuallas ja jääkaappi. Hostellin yhteisissä
tiloissa oli suurempi keittiö, jossa olisi saanut myös tehdä
ruokaa sekä tilava ja viihtyisä oleskeluhuone, jossa me kyllä
olimme suurimman osan ajasta, jonka hostellilla olimme. Ei siksi,
että huone olisi ollut epämukava, päin vastoin, se veti kyllä
vertoja vaikka mille 5 tähden hotellille tai lomamökille, vaan
siksi, että hostellin henkilökunta oli niin mukavaa, että heidän
kanssaan oli luontevaa hengailla eikä vain kyhjöttää itsekseen
huoneessa. Tämän vuoksi suosittelen kaikille vähänkään
rennompaa matkustustapaa haluaville majoitukseksi hostellia ja
eritoten 7 Fells Hostellia, hinta on edullisempi kuin hotelleissa ja
yhteistiloissa oleskellessa voi jopa saada uusia ystäviä. Meille
ainakin toinen syy mielettömän luonnon lisäksi Lappiin palaamiseen
on nimenomaan ihmiset. Niin ja ruoka.
Ensimmäisenä
iltana Äkäslompolossa otimme Arktikumissa saadusta vinkistä vaarin
ja päätimme mennä ruokailemaan Ravintola Rouheeseen Äkäslompolon
keskustaan. Vuonna 2013 perustettu ravintola ei ulkokuoreltaan ollut
juuri minkään oloinen, mutta sisätilat yllättivät. Palvelu oli
aivan loistavaa ja ruoka vielä ihanampaa. Ravintolan menusta oli
useampikin kehunut Meri-Lapin karitsaa, mutta suosituksista
huolimatta päädyimme molemmat nauttimaan härästä. Mies otti
grillihärkää ja minä härän entrecote'a. Haluamme molemmat
nautamme mediumina ja täytyy sanoa, että pihvien kypsyys oli juuri
eikä melkein toivomamme. Lisukkeinakin olleet vihannekset sekä
perunat veivät kielen mennessään. Hintataso aivan normaali,
annoksemme olivat 20-30 euron väliltä ja todella koko rahan
arvoiset. Minä otin vielä jälkiruoaksi mustikka-valkosuklaa
uunijäätelöä, joka kruunasi aterian. Varaukseton suositus kyllä
Rouheelle, ravintola nousi omalla listallamme kyllä aivan
kirkkaaseen kärkikastiin. Annoksista emme ottaneet kuvia, päätimme
vain nauttia niistä, mutta ravintolan tunnelmasta sentään pieni
otos.
Ruuan
jälkeen matkalta ostetut juomat mukaan ja hostellin oleskelutilaan
istumaan iltaa. Valitettavasti muut asukkaat olivat enemmän omissa
oloissaan viihtyvää sorttia, mutta henkilökunnan kanssa ilta
vierähti lähes huomaamatta ja pian olikin aika vetäytyä sängyn
pohjalle latautumaan seuraavan päivän koitoksia varten.
23.9.2015
Äkäslompolo-Ylläs-Kittilä-Äkäslompolo
Aamu
valkeni sateisena ja päätimme mennä ensimmäiseksi käymään
Jounin kaupalla ostamassa pakolliset tuliaiset itselle, kaupan
hupparit.
Nautimme
myös todella maittavan aamiaisen Cafe & Bar Roudassa, joka
sijaitsee Jounin kaupan yhteydessä, koska hostellissa ei tarjoilla
aamiaista. Joimme kahvit ja söimme todella hyvät
kinkku-juustosämpylät ja käänsimme auton nokan kohti Ylläsjärveä
ja Ylläs1 gondolin lähtöpaikkaa hiihtokeskuksella.
Luvassa
taas maisematien ylitystä ja olin jo menomatkalla todennut miehelle,
että hän saa jaa toiseen suuntaan, koska silloin ajetaan
”pudotuksen” puolella. No, ei se tie sitten apukuskin paikalta
niin pelottavalta näyttänytkään.
Saavuttuamme
Ylläksen hiihtokeskukselle, ostimme meno-paluuliput gondolissa, joka
toki hinnaltaan oli aika korkea, 13 euroa / henkilö.
 |
| Yllästunturi ja gondolirata tunturin juurelta katsottuna |
Mies otti vähän videotakin noususta:
Kokemus oli
kyllä sitten joka sentin arvoinen, gondolirata kulkee
tunturinrinnettä ylös ja puolivälissä rinnettä alkoi tuuli
tarttua koppiin ja katosimme pilveen.
 |
| Hui... |
Tässä
kohtaa meinasi iskeä paniikki, joka onneksi saatiin hallintaan aika
nopeasti pienillä hengitysharjoituksilla ja repun tekstejä
tutkiskelemalla. Huipulla todellakin tuuli ja näkyvyys oli noin 2
metriä. Vinkki siis kaikille huipulle aikoville: Jos on sateinen
sää, ei kannata suunnata huipulle ainakaan heti aamusta ja jos
aikataulu antaa myöden, kannattaa tarkistaa juurella näkyykö
huippua ja ellei, odottaa jokunen tunti pilvien hälvenemistä. Toki
olihan se huippu aika epätodellinen kokemus tuolla tavalla
sadepilvessäkin.
 |
| Komeat maisemat Ylläksen huipulta |
Kävimme myös huipulla munkkikahveilla Kahvila
Ylläskammi 718:ssa, joka on kyllä käymisen arvoinen, pieni
kelomökki ja munkit aivan mielettömän hyvät, veti jopa vertoja
Pyynikin näkötornin munkkikahveille. Kahvi ehkä hieman
ylihintainen , 2,70 e / kuppi, mutta munkki kyllä täysin hintansa,
2,80 e / kpl, arvoinen. Toisaalta, huipulla ei ole kilpailua ja ehkä
hinnassa on mukana vähän extraa elämyksestäkin, ravintolahan on
Suomen korkeimmalla sijaitseva ravintola. Olisiko
siksi myös korkeat hinnat, kun on pää pilvissä, tiedä häntä.
 |
| Bloggari kahvilla |
Gondolikyyti
alaspäin olikin jo todella miellyttävä, ei pientäkään paniikkia
ja kun pääsimme pois pilvestä, niin olivathan näköalatkin aika
huimat.
Alhaalla
lähes pakollinen kuva Napapiirin sankarit -elokuvan Ford Sierrasta
ja nokka kohti Leviä.
 |
| Elokuvista Napapiirin sankarit ja Napapiirin sankarit 2 tuttu Sierra |
Sade
yltyi koko matkan Kittilää kohti, mutta loppuikin yllättäen vähän
ennen Leviä. Päästyämme hiihtokeskuksen parkkipaikalle, päätimme
kuitenkin, ettemme maksa toista gondolikyytiä huipulle, koska
Levinkin huippu oli aivan sumun peitossa.
 |
| Levi tunturin juurelta |
Takaisin
autoon ja suunnaksi Äkäslompolo. Pysähdyimme pari kertaa matkalla
ottamaan muutamia kuvia juuri parhaimmillaan olevasta maaruskasta
sekä joitakin kuvia Ylläksen maisematiellä nyt kun sade oli
loppunut.
 |
| Aivan uskomaton väriloisto |
 |
| Ylläksen maisematieltä |
Äkäslompoloon
päästyämme kävimme tutkimassa vanhaa Jounin kauppakeskusta, jossa
on nykyään useampia matkamuisto- ja lahjatavaraliikkeitä sekä
Ravintola Toweri ja Public House Selvä Pyy, joista Toweriin päätimme
mennä syömään. Kello oli suunnilleen 12.30 ja Toweri aukesi klo
13, joten meille jäi hetki aikaa tutkia liikkeitä ja ostaa vielä
muutamat tuliaiset.
Ravintola
Towerissa tilasimme alkupalaksi valkosipulileipää, joka vei kyllä
kielen mennessään ja pääruuaksi TowerBurgerit tuplapihvillä.
Saimme jälleen erinomaista palvelua ja ruoka oli jälleen aivan
erinomaista. Otin oman hampurilaisateriani bataattiranskalaisilla ja
ne osoittautuivat loistavaksi valinnaksi, vähän enemmän purtavaa
kuin perus-ranskanperunoissa. Otimme lisäksi chili- ja
valkosipulidipit, jotka todella maistuivat sille mitä lupasivatkin,
chilissäkin oli juuri sopivasti potkua. Tälläkin kerralla nälkä
vei huomion kuvaamisesta, eikä annoksesta jäänyt muuta muistoa,
kuin hyvä jälkimaku. Hintataso myös erittäin kohtuullinen,
valitsemamme hampurilaisateriat olivat suurimmasta päästä ja hinta
oli 15,50 e / annos, alkupala 2 euroa / annos ja dipit euron kappale.
Ruuan
päälle Jounin kaupalta iltapalaa ja juomaa mukaan hostellille ja
vaihto ulkoiluvarusteista verkkareihin ja kahville hostellin
oleskelutilaan. Hostellissa kuuluu majoitushintaan luomukahvi ja -tee
vastaanotosta tarjoiltuna. Illan edetessä juoma vaihtui kahvista
vähän vahvempaan ja hostelliemännänkin saavuttua vapailtaan
takaisin sorvin ääreen, alkoi Docventures leffa-ilta hostellin
oleskelutilassa. Missä hotellissa olisi näin hienoa ohjelmaa,
paitsi omassa huoneessa omasta telkkarista, ja siinä jäisi
sosiaalinen aspekti täysin hyödyntämättä ohjelman
kommentoinnissa. Nukkumatti alkoi hätyyttelemään sen verran
ahkeraan kesken leffa-illan, että meidän oli vetäydyttävä oman
huoneen rauhaan ja latautumaan seuraavan päivän ajomatkaa varten.
24.9.2015
Äkäslompolo-Kalajoki
Aamulla
tihuutti taas tasaisesti vettä ja päätimme startata hyvissä ajoin
kohti etelää. Edessä noin 500 km ajourakka ja kohteena Kalajoenhiekkasärkät. Aamutuimaan päätimme poiketa katsomassa vielä
matkan varrella Pakasaivoa ja Kirkkopahtaa, mutta parin päivän
sateet olivat tehneet tehtävänsä perille johtavalle hiekkatielle
ja lisäksi navigaattorimme ei tiennyt mistään mitään keskellä
metsää, joten luovutimme noin 10 km jälkeen ja käännyimme
takaisin kohti Kolariin johtavaa päällystettyä tietä. Noh,
jäipähän jotain nähtävää seuraavallekin reissulle.
Pysähtelimme
aina välillä, kun tie kulki aivan Muonion-Tornion-joen eli ”Väylän”
rantaa ja paikoin oli todella kauniita kuvauspaikkoja.
Pysähdyimme
matkalla ensin aamupalalle Juoksengissa sijaitsevaan Pörröporoon,
jossa oli todella maittavat poropaninit ja matkamuistoa ja
lahjatavaraa jos jonkin laista. Lisäksi myynnissä oli todella laaja
kirjo lihatuotteita.
Seuraava
stoppi oli napapiirillä, jossa otimme Rovaniemellä unohtuneet
pakolliset napapiirikuvat.
Seuraava
pysähdys tulikin Kukkolan koskella, jossa taas kuvattiin jokea.
 |
| Kukkolankoski vaikkei se tässä juuri koskelta näytäkään |
Tästä
matka jatkui keskeytymättä aina Kuivaniemelle ja Nelosparkin
Nesteelle asti, jossa oli pakko jo saada kuppi kahvia, että jaksoi
jatkaa matkaa. Paikka oli suuri, mutta siisti ja kahvi hyvää. Sen
kyllä paljasti jo parkkipaikalla ollut pitkä rekkojen rivistö.
Vinkkinä mainittakoon, että ellet ole varma minne kannattaa
pysähtyä kahville matkan varrella, kannattaa seurata rekkojen
esimerkkiä: Jos pihassa on useampi rekka, se kertoo, että joko
paikan kahvi on hyvää tai se on ainoa kahvipaikka lähimmän 100 km
matkalla.
Kahvit
hörpättyämme jatkoimme vääjäämättä kohti etelää. Maasto
alkoi jo tasaantua kummasti ja maisema muuttui enemmän pelto- kuin
metsämaisemaksi.
Syömään
pysähdyimme Ii:ssä Shell Helmisimpukkaan, jossa minä otin
metsästäjän possupihvin ja mies grillihärkää eli naudan
ulkofilepihvin. Shellin tapaan taas salaattibuffet ja leipä,
ruokajuomaksi vesi tai kotikalja ja jälkiruokakahvit kuuluivat
annoshintaan. Ruoka oli hyvää ja varsinkin metsästäjänleikkeeni
sienikastike oli aivan taivaallista. Hinta yhteensä 30 euroa ja
vatsa täynnä kuin kiiliäisellä. Ainoa miinus oli konekahvi, joka
ei maistunut kummallekaan meistä.
Matka
kohti etelää sujui leppoisasti aina Oulun korkeudelle asti, jonka
jälkeen liikenne muuttui enemmän kuin kaoottiseksi. Jostain syystä
pohjanmaalaisilla on täysin omat liikennesäännöt, joista meillä
muualla asuvilla ei ole mitään käsitystä. Nopeusrajoitukset
tuntuivat määrittävän alimman sallitun nopeuden ja keltainen
viiva lähinnä kehotus ohittamiseen. Takana oli tässä vaiheessa
liki 2000 km ja viimeisen muutaman sadan kilometrin matkalla
kohtasimme ainoat vaaratilanteet koko reissulla.
Iltapäivästä
saavuimmekin viimeiseen yöpaikkaamme, Tapion Tupaan valtatien 8
varteen Kalajoelle. Hostelli sijaitsee aivan hiekkasärkkien
pohjoispäässä ja lähes kaikki ravintolat yms. aktiviteetit
eteläpäässä, joten yöaikaan valintamme oli varmasti
rauhallisimmasta päästä. Hostelli on rustiikkinen, vähän vanhan
ajan kievarin oloinen ja todella kaunis niin sisältä kuin
päältäkin. Ikävä kyllä palvelu ei ollut mistään kotoisin.
Mentyämme sisälle saimme odotella useita minuutteja henkilökuntaa,
joka kyllä oli havainnut meidän saapuvan, mutta ei pitänyt
kiirettä tulla palvelemaan. Huoneemme oli perustason kahden hengen
huone jääkaapilla, televisiolla ja omalla WC:llä ja suihkulla.
Tosin suihku sijaitsee postimerkin kokoisen kylpyhuoneen keskellä,
pytty sen takana ja lavuaari oven suussa eli suihkussa ei kannata
käydä kuin viimeiseksi illalla. Hinta toki paljon hotellitason
alapuolella, 68 euroa / yö 2 hengeltä, joten siihen nähden huone
oli enemmän kuin hyvä. Koska ilma oli jälleen muuttunut
aurinkoisemmaksi, päätimme käydä katsomassa maisemia
hiekkasärkillä ja Tripadvisorin vinkkien perusteella mennä syömään
Irkkupubi Sandy Keltiin, joka sijaitsee aivan hiekkasärkkien
ytimessä.
Paikka
itsessään oli ulospäin aivan kuin mikä tahansa uudehko talo,
mutta sisällä oli aivan autenttinen irkkupubi-miljöö. Taustalla
soi irlantilainen musiikki ja sisustus oli aivan ihana: vanhoja
nahkasohvia ja plyyshipäällysteisiä topattuja tuoleja, aivan kuin
olisi hypännyt Irlannin maaseudulle. Tilasimme molemmat Black Angus
pihvit mediumina ja pieni miinus tulee pihvin kypsyydestä: Miehen
pihvi oli lähes kypsä, tosin virhe ei onneksi vaikuttanut pihvin
herkullisuuteen juuri lainkaan. Liha oli mureaa ja lisukkeet
maukkaita. Ehkä hieman yksipuoliset paahdetut kesävihannekset,
koska ne koostuivat lähinnä kukka- ja parsakaalista. Minua ei
haitannut, mutta mies ei syö kukkakaalia, joten hänen kannaltaan
lisukkeissa oli toivomisen varaa.
Palvelu
oli aivan ensiluokkaista, tarjoilija kävi tasaisin välein
tarkistamassa, että meillä oli kaikki hyvin ja edes kesken
ruokailumme tapahtunut vuoronvaihto ei vaikuttanut palvelutasoon.
Jälkiruokavaihtoehdot
olivat muuhun listaan nähden aika suppeat, mutta valitsemamme
Baileys-juustokakku kruunasi aterian ja vei kielen mennessään.
Annos oli todella kaunis ja juuri sopivan kokoinen jälkiruoaksi
täyttävän pihviannoksen jälkeen.
Hetken
hengähdettyämme palasimme majapaikkaamme ja tässä hostellissa
menikin koko ilta omassa huoneessa, muita asukkaita ei siinä
vaiheessa iltaa näkynyt.
25.9.2015
Kalajoki-Virrat-Akaa
Aamulla
pakkasimme nopeasti tavaramme kasaan ja siirryimme huonehintaan
kuuluvalle aamiaiselle, jonka piti alkaa klo 7.30. Todellisuudessa
saimme odotella kymmenisen minuuttia yli ilmoitetun ajan, ennenkuin
aamiainen todella oli noudettavissa noutopöydästä. Odotellessamme
maksoimme huoneen, tämä oli muuten ainoa paikka koko reissulla,
jossa huone maksettiin vasta aamulla. Saamamme palvelu oli taas
hieman kyseenalaista, ei nyt töykeää, mutta vähän jäi sellainen
olo, että häiritsimme työntekijän omia aamutoimia.
Aamiainen
oli todella suppea, tosin siitä ei veloiteta extraa, mutta
mieluummin maksaisin huoneesta 60 euroa enkä odottaisi mitään,
kuin pettyisin aamulla. Tarjolla oli puuroa ja jugurttia, leipää ja
leikkeleitä. Mies, joka kaipaa aamulla tuhtia lämmintä ruokaa ei
saanut vatsaansa lähellekään täyteen, minä sain puuron voimalla.
Lähtiessämme henkilökunta ei vaivautunut ottamaan meihin mitään
kontaktia vaikka kiitimme ja hyvästelimme ovella, vastaanotossa
ollut mies istui tiskin takana ja tuijotti tietokonetta vastaamatta
mitään. Tätä paikkaa emme kyllä suosittele kenellekään.
Kotiin
suunnistimme Kokkolan ja Virtain kautta ja liikenteen kummalliset
läheltäpiti-tilanteet jatkuivat aina Pirkanmaalle asti.
 |
| Pohjanmaalaista peltoa |
Syömään
pysähdyimme Kuortaneelle Mäyryn Nesteelle, jossa söimme valtavat
Rolls- ateriat, siitä ei olekaan sen enempää kerrottavaa.
Loppumatkasta
emme enää pysähtyneet vaan ajoimme pikimmiten kotiin kissoja
rapsuttelemaan.
Kokonaismatkaksi
kertyi aika tarkalleen 2200 km ja kaikenkaikkiaan vietimme autossa
liki 40 tuntia tuon kuuden päivän matkamme aikana.
Positiivisimmat
kokemukset jäivät Äkäslompolosta ja 7 Fells Hostellista,
huonoimmat taas Ranuan ravintolasta ja majoituksesta. Jos olette siis
menossa Ranua Zoohon, ajoittakaa matkanne niin, että voitte jatkaa
vaikka Rovaniemelle asti yöpymään.
Lapin
kärpänen puraisi meitä molempia kyllä niin pahasti, että
säästösuunnitelma on jo kehitteillä, että pääsemme pohjoiseen
taas ensi kesänä. Silloin tosin pyrimme ajoittamaan matkamme ehkä
noin kuukautta aikaisemmaksi, saattaisi kelit suosia paremmin.
Yleisiä
vinkkejä reppureissaukseen tai muuten matkailuun Lapissa:
-
Ranuan eläinpuisto on hieno kohde tutustua pohjoisen eläimiin,
mutta kannattaa yöpyä ja ruokailla muualla
-
Arktikum Rovaniemellä on tutustumisen arvoinen kohde, jos pohjoisen
luonto ja elämäntavat kiinnostavat
-
Ylläksen läheisyydessä kannattaa majoittua Äkäslompolossa
olevaan 7 Fells Hostelliin, edullinen ja ystävällinen paikka, jossa
on monen tasoisia huoneita
-
Ravintola Rouhe Äkäslompolossa, vaikka olisit budjettimatkalla, syö
yhtenä iltana kuin kuninkaat
-
Ylläs1-gondoli on hyvä vaihtoehto Ylläksen huipulle pääsemiseen
ja tietenkin Ylläskammi 718 -ravintola huipulla
-
varaa aikaa patikointiin tai hiihtoon Ylläksen ympäristössä ja
kysy näkemisen arvoisia kohteita vaikka 7 Fellsin vastaanotosta tai
vieraile Luontokeskus Kellokkaassa Äkäslompolossa
Kiitos,
kun jaksoit lukea tänne asti ja toivottavasti kokemuksistamme olisi
apua muillekin Lappiin aikoville.
Jättäkää
kommenttia, niin tiedämme teidän käyneen!
