Kanaa, lihaa ja pullaa... Niistä on flunssapäivät tehty!

Kiirettä on pikku-bloggaajalla riittänyt viime viikkoina ihan muiden kuin ruuanlaittojuttujen parissa, mutta sitten iski kunnon joulunalus-flunssa ja kiireet loppuivat kuin seinään. Sen seurauksena ruokaohjepankki sai täydennystä ja yksi vanha ohje uudet kuvat.

Broileria sipuli-sinihomejuustopedillä tuli tehtyä pitkästä aikaa ja samalla tuli napattua pari kuvaakin niin työvaiheista kuin valmiista annoksestakin.

Hyvää ja omaan silmään ihan kaunistakin

Keittiössä on ainoastaan yksi homma, jota välttelen loppuun asti ja se on pullan leipominen. Miksi, en tiedä. Ehkä osasyy on se, etten omista yleiskonetta vaan joudun vaivaamaan taikinan käsin ja taikinakerros sormissa inhottaa. No, jokin aika sitten otin itseäni niskasta kiinni, enkä vähiten miehen pitkällisen suostuttelun seurauksena ja leivoin pari pellillistä korvapuusteja. Eikä se edes ollut niin kamalaa, kuin muistin! Ehkä jatkossa tulee leivottua pullaakin useammin.

Ja sitten koko postauksen kruunu: Äijärulla. Ihan törkeän hyvää (vaikka itse sanonkin) ja sen verran perus-murekkeesta poikkeavaa ja näyttävämpää, että kelpaisi vaikka vaihtoehtoiseen joulupöytään jouluhaloksi. Tullaan tekemään jatkossakin ja homman jujuksi muodostui ihan ex tempore keksitty glaseeraus, johon laitettiin tippa Sodastream Dr Pete -tiivistettä, joka siis vastaa maultaan kokoonkeitettyä Dr Pepper -kirsikkacolaa. Poppamiehen Savuchilillä sai sopivan "potkun" tasapainottamaan makeutta.

Loppuviikon ja viikonlopun kokkailuja

Taas on nälkä ajanut keittiöön ja uusi ohjeita sen myötä päivitetty ruokaohjepankkiinkin.

Superhyvä ja helppo possukastike, jonka twistiksi nousi pekoni ja Knorrin Fond du Chef Yrttiliemitiiviste. Suosittelen kyllä kaikille kyseistä liemitiivistesarjaa. Ovat helposti käytettävissä annoskupeissa ja perus-ruskea kastike muuntuu moneksi vaihtamalla vain tiiviste toiseen. Eikä kastike juuri muuta maustetta kaipaakaan.

Vermisellejä, itämaisia katkarapuja, makaroonia ja possukastiketta

Tämä viikonloppu oli ainoa vapaa muutamaan viikkoon, joten halusimme ottaa mahdollisimman rennosti ja tehdä jo perjantaina ruuan, joka riittäisi kolmelle hengelle koko viikonlopun ajaksi. Tavallinen makaroonilaatikko tuntui tylsältä vaihtoehdolta ja tonnikalalla tuunattua versiotakin on tullut syötyä turhan usein, joten uutta ideaa kehiin. Näin syntyi suurperheen nakki-jauheliha-makaroonilaatikko. Meillä tosiaan kolmella hengellä kesti koko viikonlopun ja allekirjoittanut saa siitä vielä maanantaiksi eväät töihinkin.

Lauantai-illan makeanhimoon pyöräytin miesväen toiveesta pienen täytekakun. En ole ennen tehnyt vain kahden munan kakkupohjaa, mutta se olikin juuri sopiva tälle seurueelle.

Jollekin koristelukurssille voisi olla tarvetta, jos näitä kakkuja joutuisi useammin tekemään

Tällaista ruokaviikonloppua meillä, mites teillä?

Kalapäivä

Taas pitkästä aikaa uusi ohje: Seitifileitä uunissa. Mukavan pirteä vaihtoehto perinteiselle tilli-ruohosipuli-sitruunapippuri-maustetulle kalalle. Sipuli tuo vähän potkua ja tomaatti väriä.

Seuraavana ohjelmistossa onkin vanhojen reseptien tekoa ja kuvausta, joten ruokapankkiin tulee päivityksiä pikkuhiljaa visuaaliselle puolelle.

Syökäähän hyvin!

Isänpäivä, mikä ihana (teko)syy herkutella

Meillä isänpäivä on aina kulminoitunut hyvään ruokaan. Vanhempieni kanssa käytiin monesti ravintolassa syömässä ja nykyisin teemme kotona aina jotain vähän extraa. Tänä vuonna meillä tosin juhlittiin isää jo lauantaina. Aamu alkoi retkellä paikalliselle tilateurastamolle ja sieltä mukaan tarttui jokunen kilo possua, hevosenlihaa ja hereford naudanlihaan tehtyä sika-nauta-jauhelihaa. Erikoisuutena tällä kertaa oli tarjolla myös kauris-possu-makkaraa, jota tietenkin piti testata.

Retkeltä kotiuduttuamme teimme maittavan aamiaisen, johon kuului hevosen palviliha-voileivät, paistettua kaurismakkaraa ja paistettu kananmuna. Superhyvää!

Myöhemmin vanhempani tulivat syömään, menu koostui possun ulkofilepihvistä, ranskalaisista ja parsakaali-pekonihöystöstä. Kokatessa ja tarjoillessa oli sen verran hoppua, ettei annoksesta ehtinyt edes kuvaa napata. Mutta itsetehty pihvimarinadi ja paiston jälkeen lisätty persilja-maustevoi kruunasivat annoksen. Puhdasta ruokaa lähellä tuotettuna ja keittiöön ilman välikäsiä toimitettuna takaavat onnistuneen juhla-aterian.

Jälkiruokakahvin kanssa olikin tarjolla ruusuja. Näistä on nyt pienillä eroavaisuuksilla tarjolla ohjeita lähes jokaisessa leivontablogissa, mutta ei se estä meitä kantamasta korttamme kekoon. Nämä leivonnaiset eivät ole suotta kehuttuja ja nousseet hitiksi. Kohtuu helposti saa aikaiseksi luomuksia, jotka voisivat olla suoraan konditorian vitriinistä.

Sämpylöitä monella tavalla

Meillä leivottiin taas valkosipuli-oreganosämpylöitä ja niitä onkin sitten hyödynnetty niin iltapalana kuin ruokana. Turkkilais-italialaiset iltapalaleivät jalostuivat enemmän italialaiseen suuntaan, kun pohjana on itseleivottu sämpylän puolikas, päällä Atria Kulinaarin kylmäsavuhärkää ja keittokinkkua, katkarapuja ja cheddar-raastetta.

Ennen uunia...

ja uunin jälkeen.

Pohjalla itsesekoitettu kastike:
1,5 dl ketsuppia
2 rkl valmista teriyaki-kastiketta, esim. Santa Maria
1 rkl Turun sinappi Hot eli musta
1 tl Poppamiehen Habanero-kastiketta

Sämpylät osoittautuivat myös mitä parhaimmiksi hampurilaissämpylöiksi. Lähtee nälkä isommaltakin syöjältä.

Vähän epätarkka kuva, mutta sämpylän välissä pari 100 g jauhelihapihviä, goudaa, paistettu muna, ananas ja lisukkeet

Näitä sämpylöitä meillä tullaan tekemään usein ja mikä parasta, peruspohja on todella yksinkertainen ja helppo ja mausteita voi muutella ihan oman mielen mukaan.

Leivontaa ja nakkikastiketta

Tänään oli taas leivontapäivä, valkosipulisämpyläiset loppuivat heti kättelyssä.
Tällä kertaa teimme tupla-annoksen ja lisäsimme valkosipulin kaveriksi noin 1 rkl kuivattua oreganoa taikinaan. Tuli mielettömän hyviä.

Kyllä, se on sämpylä

Kehittelin myös perus-arkiruokaan luettavaa nakkikastiketta vähän seuraavalle tasolle, lisäsimme iltapalaleivistä jäänyttä palvirouhetta kastikkeeseen. Paremman nakkikastikkeen ohjeen yhteydessä on myös vinkit onnistuneeseen ruskeaan kastikkeeseen. Tuolla ohjeella meillä tehdään nakki- makkara-, jauheliha- ja lihapullakastike, aina. Ainoastaan mausteet muuttuvat. Tähän versioon ei tarvittu muuta kuin yksi Fond du Chef Rich Beef, palvirouhe ja punasipuli maustoivat muuten riittävästi.

Nuo Knorrin Fond du Chef -liemitiivisteannokset ovat muuten tulleet jäädäkseen meidän keittiöön. Toimivat niin kastikkeissa, pataruuissa kuin keitoissakin. Ja makuvaihtoehtojakin on useita.
Suosittelen!

Maukasta viikon alkua!

Jauhot pöllyää...

Mies, joka meillä asuu ja näitä reseptejä pääasiassa kehittelee, on kunnostautunut myös leipomisen saralla. Eritoten leivät ovat hänen vahvuutensa, mitä tulee jauhojen pöllyttämiseen. Minä taas hoidat makeiden leivonnaisten teon ja kehittelyn.

Menneellä viikolla mies olikin sitten leiponut valkosipulisämpyläisiä. Nämä siis ovat periaatteessa sämpylöitä, mutta isoja ja jäävät aika litteiksi, koska taikina saa jäädä todella löysäksi, siten tulee paras koostumus valmiiseen leipään.

Näitä sitten hyödynnettiinkin edellisessä postauksessani mainitsemissani iltapalaleivissä, joissa oli täytteenä palvirouhetta ja katkarapuja. Oli niin välimerellistä että! Tämä leipä sopii todella hyvin lämpimiin leipiin vahvojen makujen seuraksi, sen verran tuhti valkosipulin maku on leivässä pelkästäänkin.

Lisäksi hyvä lisäkeleipä pastan kanssa. Eli aika italialaista makumaailmaa on havaittavissa.

Yleisesti ottaenkin keittiömme makumaailma on muuttunut hieman enemmän välimerelliseen suuntaan, kun vielä joku aika sitten lähes kaikki ruuat olivat enemmän tai vähemmän itämaisesti maustettuja. Sykleissä tunnuttaisiin etenevän. Onko muillakin himokokkaajilla samanlaista vai pysyttelettekö niissä suosikki-suuntauksissa vuodesta toiseen?

Kokataan ja syödään hyvin!

Uusia kuvia vanhaan reseptiin ja 3 uutta reseptiä

Pari päivää hiljaiseloa, mutta taas on uutta ja ihmeellistä ruokaohjeissa.

Ensinnäkin yhteen vanhimmista ja suosituimmista resepteistämme, Herkkulihapulliin, saatiin viimein kuvat. Näitä tuli tehtyä pitkästä aikaa ja olivathan ne edelleen yhtä hyviä kuin ennenkin.

Lauantaina emme jaksaneet tehdä mitään pitkän kaavan mukaan ja siksi lautaselle päätyikin tonnikalapastaa. Näitä ohjeitahan on netti väärällään, mutta meidän versiomme löytyy nyt ruokaohjepankista.

Viikolla tuli tehtyä myös aivan huippu iltapalaleivät, joita on nyt sitten jo ehditty vähän varioimaankin. Alkuperäisessä oli kebab-lastuja, mutta testasimme myös palvirouheella ja tuli myös todella herkullista. Kebab-version ohje on myös ruokaohjepankissa,Italialais-turkkilaiset leivät.

Meillä asuvalla miehellä on lievää vahvempi antipatia kukkakaalia kohtaan, joten olinkin erittäin yllättynyt, kun viikolla minua odotti töistä tullessa vihannespaistos, jossa oli kukka- ja parsakaalia ja porkkanaa eli Kruunuvihannessekoitus. Vuokaan oli laitettu myös puolikas pussi Koskenlaskija Voimakas -muruja ja 2 dl ruokakermaa. Vei muuten kielen mennessään.

2 uutta ohjetta ja 1 ohjeen päivitys

Lauantain kunniaksi tehtiin oikein herkkuruokaa: wienerleikettä, valkosipulikermaperunoita, parsakaali-pekonihöystöä ja salaattia.

Teimme myös oikein alkupalat, ex tempore suunnitellut juustoleivät. Ja ne kyllä saivat normaalin kotiruokailun muuttumaan pykälää hienostuneemmaksi. Suosittelen, että aina silloin tällöin tekee kotonakin täyden aterian alkupaloineen ja mahdollisine jälkiruokineen. Tuntuu arkikin vähän enemmän juhlalta.

Parsakaali-pekonihöystön resepti koki pienen päivityksen, koska tuunasimme ohjetta viikonloppuateriallamme ja totesimme alkuperäisen olleen "vajaa".

Somevaltaus ja pari uutta ohjetta

Tänään otimme uuden harppauksen blogin kanssa ja loimme sille oman sivun Facebookiin. Ehkä lukijoiden on helpompaa jättää kommentteja sitä kautta kuin suoraan täällä blogissa.
Sivu löytyy helposti hakemalla Kokeellista kokkausta Facebookin hakutoiminnolla.

Teimme myös aivan ihanaa ruokaa lieventääksemme laskua takaisin arkeen aivan mahtavan Lapin loman jälkeen. Revittyä naudanlihapihviä, parsakaali-pekonihöystöä, lohkoperunoita, pikkuporkkanoita ja vihersalaattia. Pihveille ja perunoille potkukasta uunikastiketta. Helppoa ja tolkuttoman hyvää!

Kun bloggarit häämatkalle lähti...

Backpackers Guide to Lapland eli budjettimatkailua Lapissa

Mikäli et halua heti lukea koko tarinaa, hyppää loppuun: Siellä on tippejä matkaa varten. Linkit käymiimme paikkoihin ja kiinnostaviin kohteisiin on upotettu tarinaan.

Tarkoituksenamme oli siis toteuttaa 6 vuotta suunnittelemamme häämatka ja koska kumpaakaan ei ulkomaan turistirysät kiinnosta, päätimme ottaa suunnaksi pohjoisen. Tämä on parin lähes ekakertalaisen (molemmat käyneet Lapissa viimeksi lapsina) kertomus huikeasta viikosta Lapissa. Ehkä ensimmäinen, muttei varmasti viimeinen matka Lappiin.

20.9.2015 Akaa-Länkipohja

Aamu valkeni aurinkoisena eikä matkakuume antanut myöden noudattaa alkuperäistä aikataulua lähteä liikkeelle vasta iltapäivällä vaan starttasimme auton yhdeksän aikaan aamulla. Ensin Toijalan ABC-asemalle tankkaamaan kulkupeli lähtökuntoon ja sitten nokka kohti Länkipohjaa.

Lähdön hetki Toijalan ABC:lla

Ensimmäisen päivän etappi oli reilut 100 km, joten ajelimme rauhassa pikkuteitä pitkin Valkeakosken kautta Kangasalle ja sieltä Eräjärvi-Sahalahti-Kuhmalahti-Västilä reittiä Länkipohjaan. Anopin ruokapatojen äärestä maltoimme poistua sen verran, että pyörähdimme katsomassa Länkipohjan taistelun muistomerkkiä.

Saunan kautta petiin, ja aamulla alkaisi todellinen matka.

21.9.2015 Länkipohja-Kuopio-Kajaani-Ranua

Lähdimme Länkipohjasta seitsemän aikaan aamulla kohti pohjoista sumuisessa säässä.

Tarkoitus oli ajaa Jyväskylästä Kuopion kautta Kajaaniin ja siitä Puolangalle ja yhä ylöspäin Ranualle asti, jossa olisimme seuraavan yön. Matkaa noin 670 km eikä onneksi kiire. Pysähdyimme ensimmäisen kerran Hankasalmella Jari-Pekan Nesteelle, jossa oli todella hyvä buffet-aamiainen, hintaa huokeat 7,90 euroa ja valikoimaa runsaasti. Leipää, leikkeleitä ja vihanneksia, jotka olivat myös todella tuoreita sekä lämpötiskissä pekonia, prinssinakkeja, munakokkelia ja perinteistä puuroa. Lautanen kukkuroilleen, kyllä tällä jaksaisi taas jokusen sata kilometriä eteenpäin.

Sumu alkoi pikkuhiljaa hälvetä vähän ennen Kuopiota ja kun pysähdyimme ostamaan matkaeväitä ABC Marjahakasta Iisalmella, paistoikin jo aurinko lähes pilvettömältä taivaalta. Enää pikkupyrähdys eteenpäin ja olimme ensimmäisellä nähtävyydellämme, Kajaanin linnanraunioilla. Valitettavasti talo, jonka pihassa olisi ollut lähin pysäköintipaikka, oli remontissa ja niinpä ajoimme sillan yli emmekä käyneet varsinaisesti raunioilla lainkaan vaan kuvasimme vain niitä sillalta.

Ja taas takaisin autoon ja navigaattoriin Hepokönkään koordinaatit Puolangalla.

Ajoimme Paltamon kautta, jossa poikkesimme ostamassa illaksi saunajuomat ja aurinkoisessa säässä aukesikin aika mieletön näköala parkkipaikalta Oulujärven selälle.

Tie pieneni, mutta oltiin edelleen mukamas valtatiellä kohti Puolankaa. Maiseman muutoksen alkoi jo tosissaan havaita, koti oli jo aika kaukana.

Maisemaa välillä Paltamo-Puolanka

Puolangalla sijaitsee Suomen korkein vapaana virtaava vesiputous, 24 metriä korkea Hepoköngäs, jonne oli päätieltä matkaa kymmenisen kilometriä ja kävelyä parkkipaikalta vajaat kilometri. Mutta oli se sen arvoista. Me tosin päädyimme yläjuoksun puolelle, josta lähti parin kilometrin luontopolku, jota olisi päässyt myös putouksen alapuolelle, mutta koska meille paikka oli vain välipysähdys, emme lähteneet sitä kiertämään. Hienoa kuvaa ja videota silti saimme.

Enää vajaat parisataa kilometriä ja olisimme seuraavassa yöpaikassamme, Ranualla.

Majoituimme Lomakylä Gulo Guloon aivan Ranuan eläinpuiston viereen ja täytyy sanoa, että tämä paikka ei kyllä saa varauksetonta hyväksyntäämme. Lomakylä on valmistunut 2012 jouluksi ja käsittää kymmenen paritaloa eli 20 huoneistoa, joihin kuhunkin majoittuu mukavasti 6 henkeä. Asunto on hieno, joskin kovin viileä. Hienot laattalattiat menettävät viehätyksensä, jos villasukatkaan eivät meinaa riittää varpaiden lämpimänä pysymiseen. Asunnoissa on takka, mutta emme viitsineet sitä alkaa lämmittämään, kyllä 140 euroa / yö hinnalla pitäisi mökin lämmetä ilman tulisijaakin. Sauna oli tilava, mutta suihku auttamatta ahdas aikuiselle eli ehkä pientä suunnitteluvirhettä oli havaittavissa, koska samassa tilassa oli WC ja pytylle oli kyllä ruhtinaallisesti tilaa.

Eniten miinusta saa kuitenkin eläinpuiston ravintola, Polar Bear Restaurant, jonne aioimme mennä syömään majoituttuamme. Ravintola oli avoinne klo 20 asti ja menimme sinne noin klo 18 aikaan. Eläinpuisto oli toki jo sulkeutunut tuntia aiemmin eli emme odottaneetkaan paikan olevan kovin täynnä, mutta jotain kertoi jo se, että siellä ei ollut yhtään asiakasta saapuessamme. Tiskin takana oli tarjoilija, joka ilmeisimmin puhui henkilökohtaista puhelua kännykkäänsä ja meidät nähtyään poistui takahuoneeseen. Odottelin jonkinlaista kontaktia henkilökunnalta sen aikaa, kun siippa kävi pesemässä kätensä WC:ssä, mutta tarjoilija jatkoi puheluaan suureen ääneen takahuoneessa vielä mieheni palattua, joten päätimme mennä hakemaan ruokamme jostain muualta.

Osoittautuikin sitten astetta vaikeammaksi löytää kesäsesongin lopulla ruokapaikkaa Ranualta, mutta onneksi huomasimme paikallisella Shellillä Varras Kebabin ja haimme sieltä todella maistuvat hampurilaisateriat, ei toki ihan sitä gourmet-tasoa, mitä olimme odottaneet pitkä ajomatkan, mutta nälän vei mennessään.

22.9.2015 Ranua-Rovaniemi-Äkäslompolo

Olimme majoituksen yhteydessä myös maksaneet aamiaisen, jonne suunnistimmekin heti sen alettua klo 8.00. Aamiainen oli runsas ja maittava, mutta ehkä silti hieman ylihintainen, 13 euroa / hlö.

Ranuan eläinpuistolle onkin sitten annettava todella suuri plussa hyvästä palvelusta: Puisto aukeaa klo 10 ja jo illalla lomakylän vastaanotosta meille mainittiin, että jos haluaa puistoon jo aikaisemmin, kannattaa kysäistä vaikka ravintolan henkilökunnalta. Koska olimme huomanneet henkilökunnan palvelualttiuden, päätimme käydä katsomassa olisiko vaikka vastaanottoon tullut henkilökuntaa vaikka sekin aukesi vasta klo 10 ja syötyämme oli kello vasta suunnilleen puoli yhdeksän. Onneksemme vastaanotossa olikin jo työntekijä paikalla, joka hoiti check-outtimme ja samalla soitti eläinpuiston lipunmyyntiin, että meidät päästettäisiin sisään etuajassa. Saimme siis täysin privaatin kierroksen ennen puiston aukeamista.

Koko kierros eläinpuistossa on noin 2,5 km ja reitti on kokonaan päällystetty puukansilla, aivan kuin laiturilla kävelisi. Tihuutti hieman, joten oli ihan kiva, ettei tarvinnut kurastaa itseään, mutta varovainen sai olla, ettei liukastunut paikoin puista pudonneiden lehtien vuoksi. Puisto oli juuri niin hieno, kuin muistinkin edelliseltä vierailultani noin 25 vuoden takaa eikä pääsylipun hinta ole mielestäni yhtään liikaa, varsinkin kun S-etukortilla saa lipun hieman edullisemmin.

Nukkuva saukkopariskunta

Jääkarhupariskunta

Seurallinen nalle

Nalle piti niin kummaa ääntä kivellä oleskellessaan, että piti oikein ottaa pätkä videota:

Ranuan porot

Puiston kiertämiseen meiltä meni noin puolitoista tuntia ja todellakin kiersimme kaikki aitaukset. Se kyllä kannatti, sillä osa eläimistä oli sateen vuoksi aika maastoutuneina pensaisiin ja esim. vuorisusien kohdalla hätiköinti olisi aiheuttanut sen, ettemme olisi nähneet niitä lainkaan: Vasta odoteltuamme muutaman minuutin, lauma uskalsi näkösälle.

Ranualta matkamme jatkui kohti Rovaniemeä, jossa ensimmäinen etappi oli Arktikum. Matkalla huomasimme tien vieressä Lapin sodan muistomerkin, jolle pysähdyimme hetkeksi. Mies otti kuvia muistomerkistä, minä söin muutaman todella herkullisen mustikan mättäiltä.

Rovaniemellä satoi kaatamalla, joten oli mukava tietää, että seuraava käyntikohde oli sisätiloissa. Arktikum-talo on erittäin mielenkiintoinen kohde, jos on kiinnostunut pohjoisen luonnosta ja elämästä napapiirin pohjoispuolella. Samoissa tiloissa on Rovaniemen Yliopiston ylläpitämä Arktisen keskuksen Muuttuva Arktis -perusnäyttely sekä vaihtuva näyttely ja Lapin maakuntamuseon Pohjoisen keinot -perusnäyttely sekä vaihtuva näyttely.

Kävimme molemmissa perusnäyttelyissä, joista ainakin itselle kolahti eniten juuri luonnosta kertova näyttely eniten. Vaihtuvina näyttelynä oli ja on vielä jonkun aikaa tiedekeskuksen puolella arktisesta puusta kertova näyttely sekä maakuntamuseon puolella saksalaisten ja suomalaisten kohtaamisista kertova näyttely sota-aikana, joista kumpikaan ei aivan osunut meidän mielenkiintoomme ja siksi jätimme ne väliin.

Lipun hinnat ovat todella kohtuulliset 12 euroa peruslippu ja työttömältä 8 euroa. Näyttelyiden lisäksi saimme elävän esimerkin lappilaisesta luonteenlaadusta, kun meinasimme saada henkilökohtaisen opastuskierroksen museoon samaan rahaan (juuri alkanut koulutustilaisuus tosin vei meiltä sen mahdollisuuden). Museon työntekijä myös osasi kertoa meille vinkkejä Äkäslompolon ruokapaikoista, joten kaikinpuolin positiivinen museovierailu Arktikumissa. Muutenkin tunsimme olevamme todella tervetulleita niin Arktikumiin kuin yleensäkin Rovaniemelle. Ei siis ihme, että Arktikum on saanut tänä vuonna Tripadvisorin Certificate of Excellence'n ja on tämän vuoden Travelers' Choise samalla sivustolla.

Arktikumin sisäänkäynti

Ounasjokea ja vasemmalla Arktikum ulkoa

Tässä vaiheessa alkoi nälkä jo hiipiä ja päätimmekin suunnistaa kehutulle Napapiirin Shellille syömään poronkäristykset. Hinta-laatusuhde 10+, jonka huomasi kyllä siitäkin, että paikka oli aivan täynnä ruokailijoita, kun saavuimme sinne parhaimpaan lounasaikaan. Palvelu oli myös A-luokkaa, ystävällistä ja tervetullut olo vaan jatkui. Ruoka-annoksen hintaan kuului salaattibuffet ja leipä, vesi tai kotikalja ruokajuomaksi ja jälkiruokakahvit ja hinta kohtuulliset 16,90 euroa / annos. Asemalla on myös palvelutankkaus, josta ehdottomasti plussaa.

Vatsa täynnä oli hyvä jatkaa matkaa kohti lopullista päämäärää Äkäslompoloa. Navigaattori päätti ohjata meidät hieman kiertäen Kittilän kautta, mutta saimmepa hyvän syyn poiketa Kittilän K-kaupassa ostamassa illaksi vähän naposteltavaa ja juotavaa sekä tuliaiset majapaikkamme hostelli-kissalle Nessulle. Reitillemme osui niin lentokoneiden varalaskeutumiskenttä kuin Ylläsjärvi-Äkäslompolo välillä Ylläksen maisematie, jolla allekirjoittaneelle meinasi iskeä todellinen pakokauhu ratin takana. Jostain syystä keskipaha korkeanpaikan kammoni meinasi ottaa vallan, kun tie kääntyi ensimmäisen kerran alaspäin kiivettyään ensin muutaman kilometrin tunturin kuvetta ylöspäin.

Kittilän lentokoneiden varalaskeutumisalue

Majapaikkamme seuraavaksi pariksi yöksi oli paljon kehuttu 7 Fells Hostel aivan Äkäslompolon keskustan ulkopuolella. Hostelli on juuri valittu hostelgeeks.com-sivustolla 5 tähden hostelliksi. Hostellin emäntä on entinen reppureissaaja ja tunnelma sen mukaisesti todella rento ja hintataso edullinen. Olimme varanneet studion, jossa oli oma WC ja suihku sekä huoneen nurkassa pieni keittiö: mikro, kaksi keittolevyä, pesuallas ja jääkaappi. Hostellin yhteisissä tiloissa oli suurempi keittiö, jossa olisi saanut myös tehdä ruokaa sekä tilava ja viihtyisä oleskeluhuone, jossa me kyllä olimme suurimman osan ajasta, jonka hostellilla olimme. Ei siksi, että huone olisi ollut epämukava, päin vastoin, se veti kyllä vertoja vaikka mille 5 tähden hotellille tai lomamökille, vaan siksi, että hostellin henkilökunta oli niin mukavaa, että heidän kanssaan oli luontevaa hengailla eikä vain kyhjöttää itsekseen huoneessa. Tämän vuoksi suosittelen kaikille vähänkään rennompaa matkustustapaa haluaville majoitukseksi hostellia ja eritoten 7 Fells Hostellia, hinta on edullisempi kuin hotelleissa ja yhteistiloissa oleskellessa voi jopa saada uusia ystäviä. Meille ainakin toinen syy mielettömän luonnon lisäksi Lappiin palaamiseen on nimenomaan ihmiset. Niin ja ruoka.

Ensimmäisenä iltana Äkäslompolossa otimme Arktikumissa saadusta vinkistä vaarin ja päätimme mennä ruokailemaan Ravintola Rouheeseen Äkäslompolon keskustaan. Vuonna 2013 perustettu ravintola ei ulkokuoreltaan ollut juuri minkään oloinen, mutta sisätilat yllättivät. Palvelu oli aivan loistavaa ja ruoka vielä ihanampaa. Ravintolan menusta oli useampikin kehunut Meri-Lapin karitsaa, mutta suosituksista huolimatta päädyimme molemmat nauttimaan härästä. Mies otti grillihärkää ja minä härän entrecote'a. Haluamme molemmat nautamme mediumina ja täytyy sanoa, että pihvien kypsyys oli juuri eikä melkein toivomamme. Lisukkeinakin olleet vihannekset sekä perunat veivät kielen mennessään. Hintataso aivan normaali, annoksemme olivat 20-30 euron väliltä ja todella koko rahan arvoiset. Minä otin vielä jälkiruoaksi mustikka-valkosuklaa uunijäätelöä, joka kruunasi aterian. Varaukseton suositus kyllä Rouheelle, ravintola nousi omalla listallamme kyllä aivan kirkkaaseen kärkikastiin. Annoksista emme ottaneet kuvia, päätimme vain nauttia niistä, mutta ravintolan tunnelmasta sentään pieni otos.

Ruuan jälkeen matkalta ostetut juomat mukaan ja hostellin oleskelutilaan istumaan iltaa. Valitettavasti muut asukkaat olivat enemmän omissa oloissaan viihtyvää sorttia, mutta henkilökunnan kanssa ilta vierähti lähes huomaamatta ja pian olikin aika vetäytyä sängyn pohjalle latautumaan seuraavan päivän koitoksia varten.

23.9.2015 Äkäslompolo-Ylläs-Kittilä-Äkäslompolo

Aamu valkeni sateisena ja päätimme mennä ensimmäiseksi käymään Jounin kaupalla ostamassa pakolliset tuliaiset itselle, kaupan hupparit.

Nautimme myös todella maittavan aamiaisen Cafe & Bar Roudassa, joka sijaitsee Jounin kaupan yhteydessä, koska hostellissa ei tarjoilla aamiaista. Joimme kahvit ja söimme todella hyvät kinkku-juustosämpylät ja käänsimme auton nokan kohti Ylläsjärveä ja Ylläs1 gondolin lähtöpaikkaa hiihtokeskuksella.

Luvassa taas maisematien ylitystä ja olin jo menomatkalla todennut miehelle, että hän saa jaa toiseen suuntaan, koska silloin ajetaan ”pudotuksen” puolella. No, ei se tie sitten apukuskin paikalta niin pelottavalta näyttänytkään.

Saavuttuamme Ylläksen hiihtokeskukselle, ostimme meno-paluuliput gondolissa, joka toki hinnaltaan oli aika korkea, 13 euroa / henkilö. 

Yllästunturi ja gondolirata tunturin juurelta katsottuna

Mies otti vähän videotakin noususta:

Kokemus oli kyllä sitten joka sentin arvoinen, gondolirata kulkee tunturinrinnettä ylös ja puolivälissä rinnettä alkoi tuuli tarttua koppiin ja katosimme pilveen.

Hui...

Tässä kohtaa meinasi iskeä paniikki, joka onneksi saatiin hallintaan aika nopeasti pienillä hengitysharjoituksilla ja repun tekstejä tutkiskelemalla. Huipulla todellakin tuuli ja näkyvyys oli noin 2 metriä. Vinkki siis kaikille huipulle aikoville: Jos on sateinen sää, ei kannata suunnata huipulle ainakaan heti aamusta ja jos aikataulu antaa myöden, kannattaa tarkistaa juurella näkyykö huippua ja ellei, odottaa jokunen tunti pilvien hälvenemistä. Toki olihan se huippu aika epätodellinen kokemus tuolla tavalla sadepilvessäkin. 

Komeat maisemat Ylläksen huipulta

Kävimme myös huipulla munkkikahveilla Kahvila Ylläskammi 718:ssa, joka on kyllä käymisen arvoinen, pieni kelomökki ja munkit aivan mielettömän hyvät, veti jopa vertoja Pyynikin näkötornin munkkikahveille. Kahvi ehkä hieman ylihintainen , 2,70 e / kuppi, mutta munkki kyllä täysin hintansa, 2,80 e / kpl, arvoinen. Toisaalta, huipulla ei ole kilpailua ja ehkä hinnassa on mukana vähän extraa elämyksestäkin, ravintolahan on Suomen korkeimmalla sijaitseva ravintola. Olisiko siksi myös korkeat hinnat, kun on pää pilvissä, tiedä häntä.

Bloggari kahvilla

Gondolikyyti alaspäin olikin jo todella miellyttävä, ei pientäkään paniikkia ja kun pääsimme pois pilvestä, niin olivathan näköalatkin aika huimat.

Alhaalla lähes pakollinen kuva Napapiirin sankarit -elokuvan Ford Sierrasta ja nokka kohti Leviä.

Elokuvista Napapiirin sankarit ja Napapiirin sankarit 2 tuttu Sierra

Sade yltyi koko matkan Kittilää kohti, mutta loppuikin yllättäen vähän ennen Leviä. Päästyämme hiihtokeskuksen parkkipaikalle, päätimme kuitenkin, ettemme maksa toista gondolikyytiä huipulle, koska Levinkin huippu oli aivan sumun peitossa.

Levi tunturin juurelta

Takaisin autoon ja suunnaksi Äkäslompolo. Pysähdyimme pari kertaa matkalla ottamaan muutamia kuvia juuri parhaimmillaan olevasta maaruskasta sekä joitakin kuvia Ylläksen maisematiellä nyt kun sade oli loppunut.

Aivan uskomaton väriloisto

Ylläksen maisematieltä

Äkäslompoloon päästyämme kävimme tutkimassa vanhaa Jounin kauppakeskusta, jossa on nykyään useampia matkamuisto- ja lahjatavaraliikkeitä sekä Ravintola Toweri ja Public House Selvä Pyy, joista Toweriin päätimme mennä syömään. Kello oli suunnilleen 12.30 ja Toweri aukesi klo 13, joten meille jäi hetki aikaa tutkia liikkeitä ja ostaa vielä muutamat tuliaiset.

Ravintola Towerissa tilasimme alkupalaksi valkosipulileipää, joka vei kyllä kielen mennessään ja pääruuaksi TowerBurgerit tuplapihvillä. Saimme jälleen erinomaista palvelua ja ruoka oli jälleen aivan erinomaista. Otin oman hampurilaisateriani bataattiranskalaisilla ja ne osoittautuivat loistavaksi valinnaksi, vähän enemmän purtavaa kuin perus-ranskanperunoissa. Otimme lisäksi chili- ja valkosipulidipit, jotka todella maistuivat sille mitä lupasivatkin, chilissäkin oli juuri sopivasti potkua. Tälläkin kerralla nälkä vei huomion kuvaamisesta, eikä annoksesta jäänyt muuta muistoa, kuin hyvä jälkimaku. Hintataso myös erittäin kohtuullinen, valitsemamme hampurilaisateriat olivat suurimmasta päästä ja hinta oli 15,50 e / annos, alkupala 2 euroa / annos ja dipit euron kappale.

Ruuan päälle Jounin kaupalta iltapalaa ja juomaa mukaan hostellille ja vaihto ulkoiluvarusteista verkkareihin ja kahville hostellin oleskelutilaan. Hostellissa kuuluu majoitushintaan luomukahvi ja -tee vastaanotosta tarjoiltuna. Illan edetessä juoma vaihtui kahvista vähän vahvempaan ja hostelliemännänkin saavuttua vapailtaan takaisin sorvin ääreen, alkoi Docventures leffa-ilta hostellin oleskelutilassa. Missä hotellissa olisi näin hienoa ohjelmaa, paitsi omassa huoneessa omasta telkkarista, ja siinä jäisi sosiaalinen aspekti täysin hyödyntämättä ohjelman kommentoinnissa. Nukkumatti alkoi hätyyttelemään sen verran ahkeraan kesken leffa-illan, että meidän oli vetäydyttävä oman huoneen rauhaan ja latautumaan seuraavan päivän ajomatkaa varten.

24.9.2015 Äkäslompolo-Kalajoki

Aamulla tihuutti taas tasaisesti vettä ja päätimme startata hyvissä ajoin kohti etelää. Edessä noin 500 km ajourakka ja kohteena Kalajoenhiekkasärkät. Aamutuimaan päätimme poiketa katsomassa vielä matkan varrella Pakasaivoa ja Kirkkopahtaa, mutta parin päivän sateet olivat tehneet tehtävänsä perille johtavalle hiekkatielle ja lisäksi navigaattorimme ei tiennyt mistään mitään keskellä metsää, joten luovutimme noin 10 km jälkeen ja käännyimme takaisin kohti Kolariin johtavaa päällystettyä tietä. Noh, jäipähän jotain nähtävää seuraavallekin reissulle.

Pysähtelimme aina välillä, kun tie kulki aivan Muonion-Tornion-joen eli ”Väylän” rantaa ja paikoin oli todella kauniita kuvauspaikkoja.

Pysähdyimme matkalla ensin aamupalalle Juoksengissa sijaitsevaan Pörröporoon, jossa oli todella maittavat poropaninit ja matkamuistoa ja lahjatavaraa jos jonkin laista. Lisäksi myynnissä oli todella laaja kirjo lihatuotteita.

Seuraava stoppi oli napapiirillä, jossa otimme Rovaniemellä unohtuneet pakolliset napapiirikuvat.

Seuraava pysähdys tulikin Kukkolan koskella, jossa taas kuvattiin jokea.

Kukkolankoski vaikkei se tässä juuri koskelta näytäkään

Tästä matka jatkui keskeytymättä aina Kuivaniemelle ja Nelosparkin Nesteelle asti, jossa oli pakko jo saada kuppi kahvia, että jaksoi jatkaa matkaa. Paikka oli suuri, mutta siisti ja kahvi hyvää. Sen kyllä paljasti jo parkkipaikalla ollut pitkä rekkojen rivistö. Vinkkinä mainittakoon, että ellet ole varma minne kannattaa pysähtyä kahville matkan varrella, kannattaa seurata rekkojen esimerkkiä: Jos pihassa on useampi rekka, se kertoo, että joko paikan kahvi on hyvää tai se on ainoa kahvipaikka lähimmän 100 km matkalla.

Kahvit hörpättyämme jatkoimme vääjäämättä kohti etelää. Maasto alkoi jo tasaantua kummasti ja maisema muuttui enemmän pelto- kuin metsämaisemaksi.

Syömään pysähdyimme Ii:ssä Shell Helmisimpukkaan, jossa minä otin metsästäjän possupihvin ja mies grillihärkää eli naudan ulkofilepihvin. Shellin tapaan taas salaattibuffet ja leipä, ruokajuomaksi vesi tai kotikalja ja jälkiruokakahvit kuuluivat annoshintaan. Ruoka oli hyvää ja varsinkin metsästäjänleikkeeni sienikastike oli aivan taivaallista. Hinta yhteensä 30 euroa ja vatsa täynnä kuin kiiliäisellä. Ainoa miinus oli konekahvi, joka ei maistunut kummallekaan meistä.

Matka kohti etelää sujui leppoisasti aina Oulun korkeudelle asti, jonka jälkeen liikenne muuttui enemmän kuin kaoottiseksi. Jostain syystä pohjanmaalaisilla on täysin omat liikennesäännöt, joista meillä muualla asuvilla ei ole mitään käsitystä. Nopeusrajoitukset tuntuivat määrittävän alimman sallitun nopeuden ja keltainen viiva lähinnä kehotus ohittamiseen. Takana oli tässä vaiheessa liki 2000 km ja viimeisen muutaman sadan kilometrin matkalla kohtasimme ainoat vaaratilanteet koko reissulla.

Iltapäivästä saavuimmekin viimeiseen yöpaikkaamme, Tapion Tupaan valtatien 8 varteen Kalajoelle. Hostelli sijaitsee aivan hiekkasärkkien pohjoispäässä ja lähes kaikki ravintolat yms. aktiviteetit eteläpäässä, joten yöaikaan valintamme oli varmasti rauhallisimmasta päästä. Hostelli on rustiikkinen, vähän vanhan ajan kievarin oloinen ja todella kaunis niin sisältä kuin päältäkin. Ikävä kyllä palvelu ei ollut mistään kotoisin. Mentyämme sisälle saimme odotella useita minuutteja henkilökuntaa, joka kyllä oli havainnut meidän saapuvan, mutta ei pitänyt kiirettä tulla palvelemaan. Huoneemme oli perustason kahden hengen huone jääkaapilla, televisiolla ja omalla WC:llä ja suihkulla. Tosin suihku sijaitsee postimerkin kokoisen kylpyhuoneen keskellä, pytty sen takana ja lavuaari oven suussa eli suihkussa ei kannata käydä kuin viimeiseksi illalla. Hinta toki paljon hotellitason alapuolella, 68 euroa / yö 2 hengeltä, joten siihen nähden huone oli enemmän kuin hyvä. Koska ilma oli jälleen muuttunut aurinkoisemmaksi, päätimme käydä katsomassa maisemia hiekkasärkillä ja Tripadvisorin vinkkien perusteella mennä syömään Irkkupubi Sandy Keltiin, joka sijaitsee aivan hiekkasärkkien ytimessä.

Paikka itsessään oli ulospäin aivan kuin mikä tahansa uudehko talo, mutta sisällä oli aivan autenttinen irkkupubi-miljöö. Taustalla soi irlantilainen musiikki ja sisustus oli aivan ihana: vanhoja nahkasohvia ja plyyshipäällysteisiä topattuja tuoleja, aivan kuin olisi hypännyt Irlannin maaseudulle. Tilasimme molemmat Black Angus pihvit mediumina ja pieni miinus tulee pihvin kypsyydestä: Miehen pihvi oli lähes kypsä, tosin virhe ei onneksi vaikuttanut pihvin herkullisuuteen juuri lainkaan. Liha oli mureaa ja lisukkeet maukkaita. Ehkä hieman yksipuoliset paahdetut kesävihannekset, koska ne koostuivat lähinnä kukka- ja parsakaalista. Minua ei haitannut, mutta mies ei syö kukkakaalia, joten hänen kannaltaan lisukkeissa oli toivomisen varaa.

Palvelu oli aivan ensiluokkaista, tarjoilija kävi tasaisin välein tarkistamassa, että meillä oli kaikki hyvin ja edes kesken ruokailumme tapahtunut vuoronvaihto ei vaikuttanut palvelutasoon.

Jälkiruokavaihtoehdot olivat muuhun listaan nähden aika suppeat, mutta valitsemamme Baileys-juustokakku kruunasi aterian ja vei kielen mennessään. Annos oli todella kaunis ja juuri sopivan kokoinen jälkiruoaksi täyttävän pihviannoksen jälkeen.

Hetken hengähdettyämme palasimme majapaikkaamme ja tässä hostellissa menikin koko ilta omassa huoneessa, muita asukkaita ei siinä vaiheessa iltaa näkynyt.

25.9.2015 Kalajoki-Virrat-Akaa

Aamulla pakkasimme nopeasti tavaramme kasaan ja siirryimme huonehintaan kuuluvalle aamiaiselle, jonka piti alkaa klo 7.30. Todellisuudessa saimme odotella kymmenisen minuuttia yli ilmoitetun ajan, ennenkuin aamiainen todella oli noudettavissa noutopöydästä. Odotellessamme maksoimme huoneen, tämä oli muuten ainoa paikka koko reissulla, jossa huone maksettiin vasta aamulla. Saamamme palvelu oli taas hieman kyseenalaista, ei nyt töykeää, mutta vähän jäi sellainen olo, että häiritsimme työntekijän omia aamutoimia.

Aamiainen oli todella suppea, tosin siitä ei veloiteta extraa, mutta mieluummin maksaisin huoneesta 60 euroa enkä odottaisi mitään, kuin pettyisin aamulla. Tarjolla oli puuroa ja jugurttia, leipää ja leikkeleitä. Mies, joka kaipaa aamulla tuhtia lämmintä ruokaa ei saanut vatsaansa lähellekään täyteen, minä sain puuron voimalla. Lähtiessämme henkilökunta ei vaivautunut ottamaan meihin mitään kontaktia vaikka kiitimme ja hyvästelimme ovella, vastaanotossa ollut mies istui tiskin takana ja tuijotti tietokonetta vastaamatta mitään. Tätä paikkaa emme kyllä suosittele kenellekään.

Kotiin suunnistimme Kokkolan ja Virtain kautta ja liikenteen kummalliset läheltäpiti-tilanteet jatkuivat aina Pirkanmaalle asti.

Pohjanmaalaista peltoa

Syömään pysähdyimme Kuortaneelle Mäyryn Nesteelle, jossa söimme valtavat Rolls- ateriat, siitä ei olekaan sen enempää kerrottavaa.

Loppumatkasta emme enää pysähtyneet vaan ajoimme pikimmiten kotiin kissoja rapsuttelemaan.

Kokonaismatkaksi kertyi aika tarkalleen 2200 km ja kaikenkaikkiaan vietimme autossa liki 40 tuntia tuon kuuden päivän matkamme aikana.

Positiivisimmat kokemukset jäivät Äkäslompolosta ja 7 Fells Hostellista, huonoimmat taas Ranuan ravintolasta ja majoituksesta. Jos olette siis menossa Ranua Zoohon, ajoittakaa matkanne niin, että voitte jatkaa vaikka Rovaniemelle asti yöpymään.

Lapin kärpänen puraisi meitä molempia kyllä niin pahasti, että säästösuunnitelma on jo kehitteillä, että pääsemme pohjoiseen taas ensi kesänä. Silloin tosin pyrimme ajoittamaan matkamme ehkä noin kuukautta aikaisemmaksi, saattaisi kelit suosia paremmin.

Yleisiä vinkkejä reppureissaukseen tai muuten matkailuun Lapissa:

- Ranuan eläinpuisto on hieno kohde tutustua pohjoisen eläimiin, mutta kannattaa yöpyä ja ruokailla muualla

- Arktikum Rovaniemellä on tutustumisen arvoinen kohde, jos pohjoisen luonto ja elämäntavat kiinnostavat

- Ylläksen läheisyydessä kannattaa majoittua Äkäslompolossa olevaan 7 Fells Hostelliin, edullinen ja ystävällinen paikka, jossa on monen tasoisia huoneita

- Ravintola Rouhe Äkäslompolossa, vaikka olisit budjettimatkalla, syö yhtenä iltana kuin kuninkaat

- Ylläs1-gondoli on hyvä vaihtoehto Ylläksen huipulle pääsemiseen ja tietenkin Ylläskammi 718 -ravintola huipulla

- varaa aikaa patikointiin tai hiihtoon Ylläksen ympäristössä ja kysy näkemisen arvoisia kohteita vaikka 7 Fellsin vastaanotosta tai vieraile Luontokeskus Kellokkaassa Äkäslompolossa

Kiitos, kun jaksoit lukea tänne asti ja toivottavasti kokemuksistamme olisi apua muillekin Lappiin aikoville.

Jättäkää kommenttia, niin tiedämme teidän käyneen!